Auto tuli minulle Michiganista 2008, sen jälkeen rakenneltu vähän kerrallaan mieleiseksi. Ajot jääneet varsin vähäisiksi viime vuosina, pyritään saamaan muutosta asiaan.
Kyseessä on noin vuonna 2003 Suomeen tullut yksilö. Tuojan piti alkaa laittelee mutta intoa ei ollut. Porvoolainen pitkän linjan Mopar harrastaja sitten ”pelasti” kun kerran Vm.-77 ja targa.
Täysin läpikäyty tekniikka ihan vm. -66 lohkolla ja takoakselilla ym. asiaan kuuluvilla kilkkeillä. Nyt on kuitenkin tulossa moottoripäivitystä ja vanne /rengas settiä. Rakennellaan tätä nyt paremman puutteessa.
Omistaja: Mikko Poutiainen, Keminmaa
VIN: XS29L8BXXXXXX
Moottori: 440
Vaihteisto: TF 727
Perä: suregrip 3.23 välityksellä
Auto tuli ”hetki sitten” omistukseeni eli vuonna 1993.Täys projekti,lasit hajalla… moottori jumissa yläkerta kontissa, lommoinen ja auringon polttama osapuuttellinen kauhistus… mutta match# auto kuitenkin. Mutta jo reilun vuoden kuluttua ripustettiin suomenkilvet paikalleen ja päästiin isolohkon murinasta fiilistelemään,tosin aluksi 383:n voimin. Myöhempinä vuosina kunnostus jatkui aina museotodistuksen saamiseksi asti!
SixPack ruokinta puolella tällä hetkellä. 440:n päivitettiin 2012 11-puristeisilla wisecon männillä ja compin nokalla nykyaikaan… varttimaili kokeilut vielä tekemättä. Aina pientä päivitystä on luvassa ja täksi kevääksi menossa paikalleen vuosimallin mukaiset magnum sarjat ja Marteliuksen vääntämä putkisto rosteritipseillä varustettuna.
Nyt auto on käyttökunnossa aina keväällä valmiina ajoon,omistusvuosia tulee tosiaan 22 tänä keväänä!
Omistaja: MYYTY
VIN: XXXX
Moottori: 383 Magnum
Vaihteisto: TF 727
Perä: 8 3/4, 3.55 true trac lukolla
Päivitys 16.5.2018: MYYTY ja menee Austraaliaan muuttoautona!
Historiaa: 383 2bbl, autom., 8 3/4 alkujaan, kuvien värinen ja mustalla vinyylillä myös syntyessään. Sisusta valkoinen. Tullut Suomeen syyskuussa 1993, matkannut 2000-luvun alussa Jyväskylään ja sieltä joskus 2006 joulupukin kotikaupunkiin. Nyt tekniikkana suht.mieto vireinen 493 cid wedge, 727 ja 8 3/4 perä 3.55 välityksellä ja true trac lukolla (hi-strength vetarit vaihtuu piakoin). Aikasemmat omistajat rakennelleet auton alustaltaan ja ulkoasultaan pitkälti R/T-mallia vastaavaksi. Löytyy mm. konsoli, rallye-mittaristo jne., levyjarrut, 440/Hemi-jouset yms.
Tammikuu 2014: Auto ”kaivettu esiin” Rovaniemeltä jossa seissyt käymättä / liikkumatta n. 4 vuotta, onneksi lämpimässä.
Auto siirtyi Kemiin tammikuun viimeinen päivä ja tätä kirjoittaessa on saatu elvytettyä käynti ja liikuntakykyiseksi, startti ja sytkäboxi olivat sanoneet sopimuksensa irti. Talven ohjelmassa vielä muutamia perushuoltojuttuja pitkän seisonnan jälkeen. Baanalle hyökätään pitkälti kuvien kunnossa.
Tulevaisuus: #match 383:nen magnum reseptillä tekemässä paluun keulille. Ehkä tulevaisuudessa museorekisteriin sitten. Vanteiks tulee american racingin versiot magnum500:sta koossa 15×7 eteen ja 15×9 taakse. Orkkistyyliset pakoputket tulee myös. Samalla siistitään konehuoneen ilmettä ja johdotuksia lähemmäksi vuotta 1968, jossain kohdin kevyesti lintsaten. Sisusta vaihtuu myös koko mustaksi. Auto pyritään kaikkiaan pitämään suht.alkuperäisen oloisena kuitenkin ilman turhia paineita asiasta ottaen. Päivitellään juttua kun hommat etenee.
12.5.2014 päivitystä tilanteeseen ja uusia kuvia:
Auto leimattu huhtikuun alussa ja ”päivittäisessä” ajossa, sisusta saapunut suomeen just uus mutta se on sitte ens talven hommia vaihtaa.
8.8.2016 Päivitystä tilanteeseen ja uusia kuvia:
Tekniikka 383 magnum 727 +lukkoperä.Sisusta uutta ja alustan päivitys menossa… puslien vaihtoa uudet konit joka nurkkaan +paksumpi vakaaja.
Auto ”löyty” keskeltä Losia, jossa se oli seissy samassa tallissa hämähäkkien kans noin 25 vuotta. Charger on valmistettu toukokuussa -70, ja myyty Hollywood Dodgelta paikalliselle myyntitykille Heinäkuussa -70, tosin sopimuksessa oli, että auto luovutetaan vasta syksyllä, kun -71 mallit tulevat sisään. Hintaa ostoksella oli noin $5200.
Vuonna -72 Hemi näytti kyntensä, ja auto lähti lapasesta, ja koko keula meni kasaan. Myyjäliikkeessä oli myös korjaamo, jossa oli peräkolaroitu, keltainen RT Charger, josta otettiin kaikki keulan pellit, maski/puskuri, syyläri ja pätkä oikeen puoleista runkopalkkia. Kolarikorjauksesta parin kuukauden päästä räjähti orggis laatikko, ja se vaihdettiin tehdastakuuna vastaavaan Hemi laatikkoon.
Noin vuonna -79 kateelliselle naapurille piisas kuminkäryinen autoilu, ja kaato kostoks sokeria tankkiin, vuoteen -85 asti sillä käytiin ontuen muutaman kerran kartsalla, mutta käynti vaan huononi ja huononi, ja -86 kun tuleva toinen omistaja kävi ostamassa auton, niin se ei enää käynyt lainkaan. Jason anto vaihdossa V-koodin avo Challengerin, G-koodin avo Challengerin+ 1500 taalaa rahaa.
Käyntiongelmia etsiessä löyty kaasarista röhnät, ja ne ehdittiin entrata kuntoon, sekä hommata uus löbötankki ja linjat, sitten autotallin ovet laitettiin kii, ja tallin edestä vuokrattiin tontti asuntoautolle, johon muutti työtön, alkoholisoitunut ukkeli, joten talliin ei kauheesti ollut asiaa kenelläkään.
Vuonna -99 Jason oli myymässä autoa, ja kyseli esim. Govierilta auton arvoa, mutta eron myötä auto jäi myymättä, ja Jason lähti toteuttaan unelmiaan ”pikku” veneilyreissullaan, joka ulottu niin Eurooppaan, Australiaan ja Etelä-Amerikkaan, trippi kesti lopulta 12.5 vuotta, ja syksyllä -12, kun Jason palasi, niin vene ja auto meni myyntiin. Itse satuin olemaan just lomamatkalla Californiassa, ja aikomukseni oli ostaa Cream TA Challenger. Peter Jenslund bongas ilmotuksen Graiqslistiltä, ja nopeella toiminnalla saatiin varausrahat sisään, Jason lupas pitää auton varattuna pari päivää, että ehdin itte paikalle katsastaan auton, paljoo pienessä tallissa ei autoo pystyny tonkiin, mutta se riitti, lyötiin kättä päälle, Jason tarjos lounaan viereisessä hampparipaikassa ja kaupat oli sovittu.
Pihalla autossa vuokralla asuva heppu oli ”suurena” apuna, kun autoo kaivettiin tallista ulos. Seuraavaks päiväks olis ollu katsomisaika jollekin Michicanilaiselle keräilijälle.
Tuolta löytyy video, kun Charger näkee päivänvalon ekaa kertaa yli 25 vuoteen:
Auto on tullut Ruotsista 90-luvun alussa Suomeen. Maineikkaat Chargermiehet Viialasta kävivät auton läpi ja
siirsivät sen museokilpiin 1998. Sen jälkeen auto on ollut muutamalla omistajalla.